keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Sanoja







Päätin tänään ottaa itteeni niskasta kiinni ja alkaa vihdoin taas myös kirjottaa tänne blogiin. Oon ihan pienestä asti rakastanu kirjottamista: mun yks lempiaineista koulussa oli aina äikkä, oon ollu mukana vaikka missä kirjottamiseen liittyvissä proggiksissa ja oon opiskellu kirjallista ilmaua lukiossa. Oon vaan ollu niin älyttömän itsekriittinen mun tekstien suhteen. Kynnys julkasta niitä on ollu aivan älyttömän korkeella. Vaikka lukiossa lyriikan kurssilla sain aina tosi ihanaa palautetta, luin ääneen tekstejä aina ihan hiestä märkänä ja kädet täristen. Se on varmaan se, kun kirjottaminen tuntuu mulle hyvältä tavalta ilmaista itteeni, niin se tuntuu myös jotenkin niin henkilökohtaselta. 


Mun ihana ystävä Jenna sai mut nyt kuitenki yritäämään. Jenna nimittäin innostu myös alottamaan bloginsa uudestaan. Meillä on molemmilla samanlaisia fiiliksiä: "onkohan tää mitä nyt kirjotan ihan hölmöö" ja niin edelleen. Kun kuulin noi sanat Jennan suusta, just sen jälkeen kun olin lukenu sen ihanan ensimmäisen kirjotuksen, tajusin miten älytöntä olisi jättää kirjottamatta ajatuksen takia, joka on luultavasti vaan mun omassa päässä.


Tässä on nyt muutamia kuvia tältä päivältä. Nähtiin pitkästä aikaa tällä porukalla. Tutustuttiin kielimatkalla noin kolme vuotta sitten ja ollaan edelleen älyttömän hyviä kavereita. Täyttä rakkautta nää ihmiset. Ja Helsinki!






8 kommenttia:

  1. Ihania kesäkuvia! :)

    http://therewillbesunshine-emilia.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Pakko myös minun sanoa, että todella ihania kuvia! <3 Plussaa myös siitä, että blogisi ei ole kovin leveä :) Se tekee siitä paremmin mieleenpainuvan :)

    VastaaPoista